Metsien ja maaperän hiilinielujen merkitys tulee korostumaan tulevina vuosina ilmastopolitiikassa. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan hiilipäästöjen ja -nielujen tulisi olla tasapainossa kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Suomen metsät ovat toimineet tähän asti hiilinieluina, mutta hallituksen kaavailemat lisähakkuut uhkaavat heikentää metsiemme hiilensidontakapasiteettiä. Hiilinielujen heikkeneminen johtaa ilmakehään päätyvien ilmastopäästöjen kasvuun.

Julkisessa omistuksessa olevia metsiä tulee tulevaisuudessa hoitaa siten, että puustoon ehtii sitoutua mahdollisimman paljon hiiltä ennen hakkuita. Metsää ei tulisi kasvattaa yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsänhoidon tavoitteena tulisi olla eri-ikäisistä puista koostuvat metsiköt. Avohakkuu heikentää metsän hiilitasetta jopa 20 vuodeksi, eikä edes hakkuutähteen keräys riitä korvaamaan päätehakkuun vaikutuksia metsän hiilitaseelle.

Nopea luonnon monimuotoisuuden hupeneminen uhkaa koko maapallon elokehää. Tällä hetkellä yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä. Tehometsätalous ja vanhojen metsien vähentyminen ovat nopeuttaneet monien lajien uhanalaistumista. Avohakkuut heikentävät merkittävästi myös metsien virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä maisemallisia arvoja.

Julkisessa omistuksessa olevien metsien hoidon ensisijaisena tavoitteena ei tule olla maksimaalinen taloudellinen tuotos, vaan ihmisen ja luonnon hyvinvointi. Luonnon terveysvaikutukset ovat tutkitusti merkittäviä, joten metsien virkistyskäytön huomioivat metsänhoitotavat edistävät välillisesti myös kansalaisten hyvinvointia. Luonnon monimuotoisuutta voidaan parantaa myös talousmetsissä esimerkiksi säästämällä kuollutta puuainesta, huomioimalla hakkuissa lintujen pesimäajat, poistamalla lehdoista kuusia sekä suosimalla jatkuvaan kasvatukseen perustuvia metsänhoitomenetelmiä.

Kuntien, valtion ja seurakuntien omistamissa metsissä tulee ensisijaisesti pyrkiä edistämään luonnon monimuotoisuutta, hiilen sidontaa sekä metsien virkistyskäyttöä. Päätehakkuisiin perustuvasta metsänhoidosta tulisi siirtyä soveltamaan jatkuvan kasvatukseen pohjautuvia, entistä pehmeämpiä metsänhoitomenetelmiä.

Ilmastonmuutos ei odota. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ei odota. Tehdään asialle jotain, kun meillä on siihen vielä mahdollisuus.

Kirjoitus on julkaist

Mot ett mer hållbart skogsbruk i offentligt ägda skogar

Kolsänkorna i skogarna och marken kommer att få en allt större betydelse i klimatpolitiken inom de kommande åren. Enligt klimatavtalet från Paris borde kolutsläppen och kolsänkorna vara i balans fram till slutet av detta århundrade. De finska skogarna har hittills fungerat som kolsänkor, men de av regeringen planerade ökade avverkningar hotar allvarligt att försämra våra skogars kolbindningskapacitet. Försvagade kolsänkor leder till att utsläppen i atmosfären ökar.

Offentligt ägda skogar behöver i framtiden skötas så att så mycket kol som möjligt hinner bindas i träden före avverkning. Skogen borde inte brukas som en likåldrig trädgeneration, utan målet för skogsbruket borde vara skogsbestånd med träd av olika åldrar. Kalhuggningen försämrar skogens kolbalans för t.o.m. 20 år framåt och inte ens borttagandet av hyggesavfallet kompenserar för slutavverkningens påverkan på kolbalansen.

Den snabba minskningen av naturens mångfald utgör ett hot mot jordens biosfär. För närvarande lever mer än en tredjedel av de utrotningshotade arterna i Finland i skogarna.  I synnerhet har intensivt skogsbruk och minskningen av antalet gamla skogar gjort att flera arter blivit snabbare utrotningshotade. Kalhuggningarna försämrar betydligt också möjligheterna att använda skogarna för rekreation samt skogarnas landskapsmässiga värd.

Det primära målet med skötseln av offentligt ägda skogar ska inte vara att uppnå maximal ekonomisk vinning, utan välbefinnandet för människan och naturen. Naturens hälsoverkningar har visat sig vara betydande varför skogsbruksmetoder, som tar hänsyn till skogarnas användning för rekreation, främjar indirekt även välbefinnandet av medborgare.  Naturens mångfald i ekonomiskogarna kan också förbättras till exempel genom att avlägsna granar från lundar, spara död ved, ta hänsyn till fåglarnas häckningstider och gynna skogsbruksmetoder som bygger på hyggesfritt skogsbruk.

I skötseln av skogar ägda av kommuner, staten och församlingar borde alltså metoder vara sådana att de främjar naturens mångfald, kolbindningen och användningen av skogarna för rekreation. Från skogsbruk som bygger på slutavverkningar borde övergås till att tillämpa allt mer mjukare skogsbruksmetoder som bygger på hyggesfritt skogsbruk.

Klimatförändringen väntar inte. Minskningen av naturens mångfald väntar inte. Låt oss göra något åt saken så länge vi har en möjlighet.