Metsien ja maaperän hiilinielujen merkitys tulee korostumaan tulevina vuosina ilmastopolitiikassa. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan hiilipäästöjen ja -nielujen tulisi olla tasapainossa kuluvan vuosisadan loppuun mennessä. Suomen metsät ovat toimineet tähän asti hiilinieluina, mutta hallituksen kaavailemat lisähakkuut uhkaavat heikentää metsiemme hiilensidontakapasiteettiä. Hiilinielujen heikkeneminen johtaa ilmakehään päätyvien ilmastopäästöjen kasvuun.

Julkisessa omistuksessa olevia metsiä tulee tulevaisuudessa hoitaa siten, että puustoon ehtii sitoutua mahdollisimman paljon hiiltä ennen hakkuita. Metsää ei tulisi kasvattaa yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsänhoidon tavoitteena tulisi olla eri-ikäisistä puista koostuvat metsiköt. Avohakkuu heikentää metsän hiilitasetta jopa 20 vuodeksi, eikä edes hakkuutähteen keräys riitä korvaamaan päätehakkuun vaikutuksia metsän hiilitaseelle.

Nopea luonnon monimuotoisuuden hupeneminen uhkaa koko maapallon elokehää. Tällä hetkellä yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä. Tehometsätalous ja vanhojen metsien vähentyminen ovat nopeuttaneet monien lajien uhanalaistumista. Avohakkuut heikentävät merkittävästi myös metsien virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä maisemallisia arvoja.

Julkisessa omistuksessa olevien metsien hoidon ensisijaisena tavoitteena ei tule olla maksimaalinen taloudellinen tuotos, vaan ihmisen ja luonnon hyvinvointi. Luonnon terveysvaikutukset ovat tutkitusti merkittäviä, joten metsien virkistyskäytön huomioivat metsänhoitotavat edistävät välillisesti myös kansalaisten hyvinvointia. Luonnon monimuotoisuutta voidaan parantaa myös talousmetsissä esimerkiksi säästämällä kuollutta puuainesta, huomioimalla hakkuissa lintujen pesimäajat, poistamalla lehdoista kuusia sekä suosimalla jatkuvaan kasvatukseen perustuvia metsänhoitomenetelmiä.

Kuntien, valtion ja seurakuntien omistamissa metsissä tulee ensisijaisesti pyrkiä edistämään luonnon monimuotoisuutta, hiilen sidontaa sekä metsien virkistyskäyttöä. Päätehakkuisiin perustuvasta metsänhoidosta tulisi siirtyä soveltamaan jatkuvan kasvatukseen pohjautuvia, entistä pehmeämpiä metsänhoitomenetelmiä.

Ilmastonmuutos ei odota. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ei odota. Tehdään asialle jotain, kun meillä on siihen vielä mahdollisuus.

 

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 16.10.2018 ja Turun Sanomissa 17.10.2018

 

Granvik, Parainen

Koupo, Parainen

Munkviken, Parainen