Olen työskennellyt koulutusalalla yli kolmentoista vuoden ajan. Minulla on kokemusta opetustyöstä yläkoulussa, lukiossa, ammattiopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Valtaosan tuosta ajasta olen kouluttanut tulevia ympäristönhoitajia ja luontoyrittäjiä. Ympäristöasioita olen opettanut muun muassa tuleville maanviljelijöille ja kalastajille, joten etenkin näitä asioita olen tarkastellut vuosien myötä hyvin eri näkökulmista. Vastasin työssäni vuosien ajan myös oman tiimini työelämäyhteistyöstä.

Olen saanut huomata, että nuorten työllistyminen edellyttää nykyisin poikkeuksellista aktiivisuutta, ahkeruutta, hyviä sosiaalisia taitoja – ja useimmiten myös hyvää onnea. Nämä vaatimukset eivät aina kohtaa, ja näenkin siksi nuorten työllistymisen isona tulevaisuuden haasteena yhteiskunnassamme. Oppilaitokset ovat tulevaisuuden työelämän kannalta hyvin keskeisessä roolissa, minkä takia työelämäyhteistyötä tuleekin mielestäni vahvistaa kaikilla koulutusasteilla, ja siihen on taattava riittävä osaaminen ja resurssit.

Monenlaiset nuorten ongelmat ovat tulleet vuosien myötä tutuiksi. Mielestäni suomalaisissa oppilaitoksissa tarvittaisiin nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi entistä enemmän elämänhallintaan liittyvää valmennusta ja rajat ylittävää yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Ongelmiin on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältytään inhimilliseltä kärsimykseltä ja niiltä ylimääräisiltä kustannuksilta, joita yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen aiheuttaa.

Yhteiskuntamme muuttuu koko ajan yksilöllisyyttä korostavampaan suuntaan. Ruutujen ääressä vietetty aika kasvaa, ja ihmisten tapaaminen kasvokkain vähenee. Tämän takia pidän erittäin tärkeänä, että koulutusjärjestelmämme yhä kasvattaa lapsia ja nuoria yhteisöllisyyteen, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja käytännönläheisyyteen.

Opetusta tulisi rohkeasti viedä entistä enemmän ulos kouluseinien sisäpuolelta luontoon ja lähiyhteisöön. Oppilaat voisivat tai tutustua toisista kulttuureista tuleviin ihmisiin vaikka pelaamalla heidän kanssaan joukkuepelejä tai valmistamalla yhdessä uudenlaisia ruokalajeja. Yhteyttä vanhojen ja nuorten välillä voitaisiin vahvistaa järjestämällä vaikkapa lähiyhteisön vanhuksille piristävää ohjelmaa tai kutsumalla vanhuksia mukaan koulun tapahtumiin.

Lasten ja nuorten luontoyhteyttä voidaan vahvistaa parhaiten käytännönläheisin keinoin. Kouluissa voitaisiin järjestää roskienkeruu- tai kirpputoritempauksia, opetella viljelemään omaa kasvimaata tai käydä yhdessä marjastamassa ja sienestämässä. Kyse on usein hyvin arkipäiväisistä asioista, mutta jotka toteutuessaan voivat jättää ison myönteisen jäljen kasvavaan ihmiseen.

Yhtenä vaalitavoitteenani on ulottaa kestävän kehityksen opetus kaikkiin korkeakoulututkintoihin. Jokaiseen ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkintoon pitäisi sisällyttää kurssi, jonka kautta opiskelijat kykenisivät hahmottamaan oman alansa suhdetta muun muassa ympäristönsuojeluun, suomalaiseen yhteiskuntaan sekä globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat tulevaisuuden johtajia ja päättäjiä, joten on hyvin tärkeää, että he osaavat tarkastella asioita myös luonnon ja heikompien ihmisten näkökulmasta. Talouskasvua ei voida luoda hinnalla millä hyvänsä, vaan yhteiskunnalliset päätökset on aina tehtävä ihmistä ja luontoa kunnioittaen.

Suomalaisten nuorten tietotekniset taidot eivät ole niin hyvät kuin voisimme olettaa, eikä tarjolla olevia resursseja osata riittävästi hyödyntää. Myös opettajien tietotekninen osaaminen kaipaisi päivitystä, sillä tämän päivän diginatiivit voivat olla teknisissä taidoissaan opettajiaan edellä. Laitehankintojen tekemisestä ei saa kuitenkaan tulla itsetarkoitus, vaan sitä ennen on mietittävä mitä uuden tekniikan kanssa aiotaan koulussa tehdä. Teknologia on aina väline, ei inhimillisen toiminnan päämäärä.

Keskeisenä vaalitavoitteenani on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä Suomi. Haluan, että Suomi on turvallinen maa, jossa ihmiset voivat luottaa toisiinsa ja jokaisella on mahdollisuus tavoitella hyvää elämää. Poliittisena päättäjänä ymmärrän, että suomalaisissa oppilaitoksissa tehdään tätä tulevaisuutta joka päivä. Antakaamme siihen mahdollisuus!