Satuin joskus olemaan luottamustoimiini liittyvän kokouksen ainut suomenkielinen edustaja. Kokouksen jälkeen minulta varovasti tiedusteltiin, että miltä tuntuu, kun joudun kokouksissa kuuntelemaan pakkoruotsia.

Vastasin siihen, etten käytä sellaista sanaa.

Minulle ruotsin kielen opiskelu ei ole koskaan ollut pakko, vaan pikemminkin oikeus.

Tehdäänpä siis tämä asia nyt kaikille näin eduskuntavaalien alla selväksi:

Minä kannatan sitä, että maamme peruskouluissa jokainen opiskelee jatkossakin sekä suomen että ruotsin kieltä.

Asun vahvasti kaksikielisessä kunnassa ja ruotsin kieli on minulle arkipäivää. Ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua ruotsia riittävän hyvin, jotta pystyn lukemaan ruotsinkielisiä uutisia tai toimimaan esimerkiksi luottamustehtävissä. Kokouksissa jokainen puhuu yleensä omalla kielellään, eikä se yleensä pienen totuttelun jälkeen aiheuta kenellekään sen kummempaa päänvaivaa.

Minun mielestäni ruotsin kielen opiskeluun on useita perusteltuja syitä.

Ensinnäkin, jos ruotsin kielen opiskelusta tehtäisiin vapaaehtoista, lisäisi se myös kansalaisten eriarvoisuutta työmarkkinoilla. Ruotsin kieltä taitamattomat olisivat omassa kotimaassaan lähtökohtaisesti heikommassa työmarkkina-asemassa kieltä osaaviin verrattuna.

Suomi on ollut osa Ruotsia noin 700 vuoden ajan, ja meillä on kansakuntina takanamme hyvin pitkä yhteinen historia. Minun mielestäni on tämän takia järkevää, että kouluissamme tutustutaan maamme kulttuuriin ja historiaan myös ruotsin kielen välityksellä. Ruotsin kielen taito on osa suomalaista yleissivistystä.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa unohdetaan luvattoman usein myös ruotsin kielen osaamiseen liittyvä ulkopoliittinen ulottuvuus. Ruotsin kieltä osaamista vahvistamalla Suomi osoittaa konkreettisesti kuuluvansa pohjoismaiseen yhteisöön ja kulttuuripiiriin. Itse lukeudun monitasoisen pohjoismaisen yhteistyön kannattajiin.

Universaali ruotsin kielen taito on minun näkemykseni mukaan kansakuntaamme yhdistävä tekijä. Äidinkielestä riippumatta olemme kaikki suomalaisia, ja seilaamme samassa veneessä. Mitä paremmin me kykenemme ymmärtämään toisiamme, sitä paremmin me myös pitkällä aikavälillä menestymme.

Pidetään lippu korkealla!

Kotikaupunkini Parainen on vahvasti kaksikielinen. Väestöstä 57% on ruotsinkielisiä, 42% suomenkielisiä ja 1% muunkielisiä.