Matkailu on kasvava vientiala Suomessa. Ala työllistää tällä hetkellä noin 140 00 henkilöä ja vuonna 2025 alan odotetaan työllistävän jopa 180 000 suomalaista. Matkailun osuus bruttokansantuotteesta on jo isompi kuin esimerkiksi pankkisektorilla tai elintarviketeollisuudella. Matkailulla on myös merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia etenkin syrjäisellä maaseudulla, joissa palveluiden ja työpaikkojen säilyttäminen saattaa muutoin olla haastavaa.

Valtakunnallisessa matkailustrategiassamme vuosille 2015-2025 määritellään merellinen saaristo yksi keskeisimmäksi matkailun kehittämiskohteeksi Suomessa. Tavoitteena on muun muassa luoda koko rannikon kattava saaristo-brändi, jonka avulla on helpompi houkutella Suomeen kansainvälisiä matkailijoita. Myös rannikon vesistömatkailua on tarkoitus kehittää siten, että monipuolisia elämyksiä ja aktiviteettejä olisi tarjolla matkailijoille ympäri vuoden.

Matkailumaana Suomesta ovat kiinnostuneet erityisesti modernit humanistit. Nämä matkailijat ovat kiinnostuneita oppimaan uusista asioista, ihmisistä ja kulttuurista. He tutustuvat mieluusti vaikkapa paikalliseen ruokakulttuuriin ja alueen historiaan. Luonto, hyvinvointi ja terveys kiinnostavat heitä niin ikään. Tämän vuoksi ennen kaikkea omin lihasvoimin luonnossa toteutettavat elämykset ovatkin heitä houkuttavia aktiviteettejä.

Itse haluaisin tulevaisuuden matkailumuotona nostaa esille etenkin pyöräilymatkailun, joka on tänä päivänä nopeasti kasvava matkailun osa-alue. Pyöräily on ekologinen, hiljainen ja terveellinen tapa liikkua, ja autoja verkkaisemmin etenevät polkupyöräilijät käyttävät helposti myös paikallisia matkailupalveluita autoilijoita enemmän.

Pyörämatkailijat ovat tyypillisesti hyvätuloisia ja korkeasti koulutettuja keskieurooppalaisia ihmisiä, jotka arvostavat matkakohteessaan etenkin reitin turvallisuutta, selkeyttä ja hyviä majoituspalveluja. Myös kauniit maisemat ja toimivat julkiset liikenneyhteydet nähdään tärkeäksi osaksi onnistunutta pyöräilylomaa.

Saaristomeren alueella on valtakunnallisestikin katsottuna huikeat mahdollisuudet matkailun kehittämisessä niin autoillen, veneillen kuin pyöräillenkin. Miten me voisimme saada alueestamme kansainvälisesti tunnetun vetovoimaisen saaristomatkailukohteen?

Ensinnäkin, matkailuun liittyvä infrastruktuuri on saatava toimivaksi. Saariston rengastie tulee kunnostaa nykyajan vaatimusten mukaiseksi siten, että koko Saariston rengastien matkalle rakennetaan myös pyöräilytie. Turvallinen pyöräilyreitti ei pelkästään lisää Saaristotien houkuttelevuutta matkailijoiden keskuudessa, vaan parantaa myös paikallisten ihmisten arjen liikkumismahdollisuuksia. Lautta- ja yhteysalusaikataulujen aikataulut ja kapasitetti tulee sopeuttaa niin ikään matkailuelinkeinon tarpeisiin soveltuviksi.

Toiseksikin alueen matkailuyrittäjiä ja Varsinais-Suomen saaristokuntia pitää aktiivisesti kannustaa kaikenlaiseen yhteistyöhön. Yrittäjien verkostoitumista ja yhteistä markkinointia tulee tukea esimerkiksi erilaisten hankkeiden kautta myös yli kuntarajojen. Kilpailuasetelmista on siirryttävä avoimeen kumppanuuteen, sillä vain yhdessä tekemällä pystytään tuottamaan laadukkaita matkailupalveluja uusille vaativille asiakasryhmille. Matkan vaaraamisesta ja reitin suunnittelusta on tehtävä matkaajille teknisesti helppoa.

Mukaan kehittämistyöhön pitää saada lisäksi  saariston muita toimijoita, kuten esimerkiksi kauppiaat, käsityöläiset, taiteilijat, kuljetusalan yrittäjät, ruoantuottajat ja elintarvikkeiden jalostajat. Meillä olisi loistavat mahdollisuudet edistää myös trendikästä ruokamatkailua koko Varsinais-Suomen saaristoalueilla.

Kolmanneksi, oppilaitosten kesäloma-ajoista tulisi voida päättää kuntakohtaisesti. Keski-Euroopan vilkkain lomailukausi on elokuussa, jolloin saariston matkailuyritykset meillä jo sulkevat oviaan. Koulujen kesälomien siirtäminen parilla viikolla eteenpäin takaisi saariston matkailuyrityksille riittävän aputyövoiman saamisen koko lomasesongin ajaksi. Koulujen loma-aikoihin liittyvään säännöstelyyn tulisi näin ollen saada entistä enemmän joustavuutta.

Mielestäni saaristomatkailua pitäisi ennen kaikkea kehittää vastuullisuuskysymykset huomioon ottaen. Haisevat levälautat, vesiskootterien häiritsevä pärinä tai kesämökeillä miehitetyt merenrannat eivät todellakaan ole matkailumme suuria vetovoimatekijöitä. Kansainvälisen matkailun kohdemaana voimme kilpailla parhaiten nimenomaan luonnonrauhalla, turvallisuudella ja kulttuurimme omaleimaisuudella.

Voimme olla varmoja, että viehättävät saaristomaisemat ja huikaiseva luonto eivät taatusti jätä ketään kylmäksi. Pidetään niistä kiinni – ja vieraamme palaavat kyllä takaisin.