Kulunut kesä oli hienoimpia miesmuistiin: Aurinkoa ja hellettä riitti lomailijoiden nautittavaksi. Lämpimällä kesällä oli myös varjopuolensa, sillä vesistöjen äärellä kärsittiin ehkä kaikkien aikojen pahimmista sinileväesiintymistä. Saaristomerta peittivät paikoin laajat, iljettävät levälautat. Meri löyhkäsi viemärille, eikä uiminen kuumuudesta huolimatta ollut laisinkaan miellyttävä vaihtoehto. Kesänviettäjien keskuudessa leväesiintymät olivat yleinen puheenaihe: ”Missä on levää ja kuinka paljon?”

Asun Saaristomeren sylissä Paraisilla, missä meri on läsnä ihmisten elämässä joka päivä. Merellä ja merestä saadaan elanto, saaristossa liikutaan ja rentoudutaan. Jos meri voi huonosti, tuntuu se jollakin tapaa jokaisen elämässä. En usko, että kunnassani asuisi ainuttakaan ihmistä, joka ei toivoisi, että Saaristomeri tulisi parempaan kuntoon. Huoli on yhteinen.

Kunnassani on myös vuosikaudet kamppailtu erilaisten vesihuolto-ongelmien parissa. Paraisten Norrbyn puhdistamon päästöt täyttävät ympäristölupaehdot normaalitilanteessa, mutta viemäriverkostosta ajoittain tulevat runsaat vuotovedet heikentävät laitoksen puhdistustehoa virtaamahuippujen yhteydessä. Nauvon, Korppoon ja Houtskarin kunnanosien jätevedenpuhdistamot kuluvat ja vanhenevat, eivätkä niin ikään tule muutaman vuoden sisällä enää alittamaan lupaehtojen päästörajoja. Monille suomalaisille kaupungeille tyypilliseen tapaan myös putkistojen korjausvelka on valtava, ja arvioidut korjauskustannukset lasketaan miljoonissa.

Monelle kuntamme asukkaalle on varmasti pettymys, että omilta jätevedenpuhdistamoiltamme pääsee mereen ravinteita, jotka lisäävät epämiellyttäviä leväkukintoja. Kunnan virkamiehet ja päättäjät ovat kuitenkin hyvin tietoisia asiasta, ja tahtoa asian korjaamiseksi löytyy. Vain pelimerkit puuttuvat.

Paraisten vesimaksut lukeutuvat jo nyt suuruudessaan valtakunnan kärkikastiin, joten vesimaksujen korottamiseen ei juuri enää ole varaa. Pelkästään puhdasvesipuolen ongelmien ratkaiseminen kunnassa on tuskallista. Veden toimittaminen kunnan eri osiin varsinkin kiihkeimpään kesäaikaan aiheuttaa vuosittain läkähdyttävän paljon yllätyksellisiä manöövereitä, ja sen myötä myös ylimääräisiä kustannuksia.

Kuntien valtionosuuksien jatkuva supistaminen aiheuttaa kunnissa tänä päivänä erittäin paljon päänvaivaa, jotta edes asukkaiden hyvinvoinnista pystyttäisiin säädösten mukaisesti huolehtimaan. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että tällaisessa tilanteessa vuotavat putket ja jätevedenpuhdistamon saneeraus jäävät kunnallisessa päätöksenteossa toiseksi. Kuntiin kohdistuvat vaatimukset valtion taholta lisääntyvät, mutta samanaikaisesti määrärahat vähenevät. Tilanne on kestämätön.

Kuntia ei saa jättää nyt yksin. Vesihuollon kehittämiseen ja Itämeren suojeluun tarvitaan apua rahallisessa muodossa. Kuntien jätevedenpuhdistamot pitää korjata ajanmukaisiksi siten, että varsinkin typenpoistoa saadaan niissä tehostettua ja tulevat lupaehdot täytettyä. Itämereen ei saa päästää enää yhtään ylimääräisiä ravinteita, jos niiden poistamiseen tarvittava tekniikka on kohtuullisin ponnistuksin käytettävissä. Tulevaisuudessa meitä tulevat lisäksi kohtaamaan uudenlaiset haasteet talviaikaisten sateiden lisääntymisen seurauksena. Tulvasuojelu ja hulevesijärjestelmien kehittäminen odottavat jo useimpien kuntien hankelistoilla.

Puhdas juomavesi ja puhtaat vesistöt eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka olemme ehkä niin tottuneet ajattelemaan. Hyväkään tahto ei auta, jos talous ei anna myöden toteuttaa hyviä asioita. Tukea ja panostusta Itämeren suojeluun tarvitaan nyt. Siksi toivon, että yhteinen asiamme otetaan vakavasti myös kansallisella tasolla.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.8.2014 ja Turun Sanomissa 7.9.2014.

 

Leväpuuroa Saaristomeren kansallispuistossa Paraisten Korppoossa heinäkuussa 2014 (Kuvat: Lena Nordström)